Jokaisella kissalla on oma kehräyksensä.
Mitä kehräämisestä tiedetään: jokaisella kissalla on oma hyrinä-äänensä, jonka se säilyttää koko elämänsä nuoresta iästä lähtien. Tämä on taajuudeltaan yleensä 26 hertsiä. Painolla ja pituudella ei ole merkitystä — ainakaan kotikissan kohdalla. Ääni muodostuu sekä hengitysteitse että uloshengityksessä. Siinä on vain pieni 50 millisekunnin tauko, jota ihmisen korvat eivät erota. Kotikissamme eivät myöskään ole ainoita Felidaen edustajia, jotka tuottavat tätä rauhoittavaa ääntä: myös oselotit, servaalit, ilvekset ja aavikkoilvekset, puumat sekä gepardit osaavat kehrätä. Kehräysääntä voidaan myös havaita sivettieläinten ja apinalajien kohdalla.
Miten kissat kehräävät?
Kehräämisestä tiedetään se, että se on seurausta hengitysvirtauksen monimutkaisesta kulkeutumisesta, jossa kalvon ja kurkunpään väliset ruumiinosat ovat mukana. Mutta mikä osa sen tarkalleen saa aikaan? Kissoilla, toisin kuin ihmisillä, on kaksi paria äänihuulia: niin sanotut ”oikeat” ja ”valehuulet”. Jälkimmäisiä, joita kutsutaan myös ”taskuhuuliksi”, on pitkään pidetty hyrinän alkuperänä. Muita mahdollisia syitä ovat olleet kieliluu tai veren virtaus keuhkoissa ja päävaltimossa. Nykyään yleisin hypoteesi on, että kehräys syntyy ”todellisten äänihuulten” värähtelystä. Mutta se ei yksin riitä selittämään tätä erityistä, soinnillista ja jatkuvaa ääntä. Se on jollain tavalla moduloitua. Viimeaikaiset havainnot osoittavat, että hermojen impulssit, kuten eräänlainen värähtelygeneraattori, vaikuttavat kehräyksen sävyihin.
Miksi kissat kehräävät?
Kysymykseen ei löydy täydellistä vastausta. Kehräys tietysti aina yhdistetään lohdutukseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Kissa kehrää, kun on onnellinen. Emo kehrää rauhoitellakseen ja helliäkseen pentujaan. Tarkkaavaiselta kissanomistajana ei kuitenkaan jää huomaamatta, että rakas lemmikki kehrää jopa täysin erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi loukkaantuneena tai kivuissaan. On todistettu, että kehräys on omistajalle miellyttävää ja terveellistä. Se alentaa verenpainetta, aiheuttaa onnellisuushormoni serotoniinin vapautumista, parantaa valveillaolon rytmiä, lievittää unihäiriöitä ja estää lihasten surkastumista. Näin ollen voidaan päätellä, että kehräämisellä on parantava vaikutus myös eläimelle itselleen. Niinpä käytetäänkin termiä ”parantava kehräys”. Eikä siinä vielä kaikki: tuore tutkimus on osoittanut, että kehräyksen värähtely vahvistaa luita. Tällaista periaatetta käytetään myös urheilijoiden ja vanhusten tärinäterapiassa. Voi siis olla, että kissa niin sanotusti hoitaa luitaan unissaan. Tämä tuskin kuuluu viimeisiin havaintoihin kissan kehräämisestä. Mutta sinun silti ei tarvitse väheksyä sitä. Se on vain ihme – aivan kuten rakkaat lemmikkimme.